Mutsi on 34 vuotias nainen.

Painan 100 kiloa, noin. Vihaan laihduttamista, jo koko sana saa minut perääntymään ja mieleni epäileväksi. Olen suvusta, jossa naiset on laihduttaneet koko elämänsä ja yksikään ihmedieetti ei ole liian ihmeellinen jotteiko sitä voisi kokeilla. Olen itse kokeillut aikanani paikkareita, mutta karppauksen olen löytänyt jo vuonna 2005 ja tiedän ruokavalion sopivan minulle.
Olen onnistunut pudottamaan painoa karppaamalla kymmeniä kiloja. Olen onnistunut lihomaan sokerilla kymmeniä kiloja. Suvussani kulkee alkoholismi. Olen välttynyt siltä, mutta tunnistan itsessäni holistin merkit, sokeriholistin.

Viime vuonna päätin etten enää ikinä tee uuden vuoden lupauksia, joissa vaadin itseltäni jotakin. Sen sijaan lupaan itselleni jotakin sellaista, joka oikeasti antaa minulle jotakin positiivista. Lupaan itselleni pitää huolta itsestäni. Lupasin pitää kiinni säännöllisestä liikunnasta. Ylipainostani huolimatta liikunta on minusta mukavaa, antaa energiaa päiviin ja kasvattaa itseluottamusta.Aloitin personal trainerinjohdolla Cross fitin. Tykkäsin paljon. Jakson päätyttyä siirryin harrastamaan liikuntaa lähemmäs kotiani ja nyt käyn ihan tavallisilla ryhmäliikunta tunneilla. Tykkään erityisesti rauhallisesta liikunnasta, mutta käyn myös pienryhmä ohjauksessa jossa kahta kolmea ihmistä varten on yhteinen personal trainer ja treenimme ammentaa cross fit maailmasta. En ole liikkunut siksi, että haluaisin laihtua tai muokata ulkonäköäni. Se ei ole koskaan riittänyt minulle motivaatioksi. Sisäinen hyvänolon tunne riittää. Olen käynyt säännöllisesti liikkumassa, koska pidän siitä.

Tänä vuonna olen luvannut itselleni syödä hyvin. Syödä ruokaa joka maistuu hyvältä ja opetella uusien ruokalajien valmistusta. Pyrin suunnittelemaan, hankkimaan raaka-aineet ja välttymään kiireeltä ruuan valmistuksessa.Haluan syödä aitoa ruokaa. Tähän liittyen haluan myös kiinnittää huomiota ruuan hiilareihin, karsia ruuasta turhan sokerin, kemialliset mömmöt sun muut lisäaineet. Haluan arvostaa itseäni ja perhettäni hyvällä ruualla.

En mittaa enkä punnitse säännöllisesti mitään. En ruokaa enkä itseäni. Pyrin opettelemaan ruokaan samanlaisen myönteisen suhteen kuin liikuntaankin. Haluan rankaisemisen sijaan palkita itseäni hyvällä ololla, energisyydellä ja positiivisella ajattelulla. Haluan normaalin suhteen ruokaan ja itseeni.

(Jostain älyttömästä mielenhäiriöstä ilmoittauduin mukaan Fitfarm ohjelmaan. Kun olin maksanut osallistumismaksun muistin karppauksen. Ehkä osallistumismaksu oli se hinta, jonka joudun maksamaan siitä, että pääsen taas vauhtiin karppauksen kanssa.)

Sanotaan, että on helpompi onnistua, jos on selkeitä tavoitteita johon pyrkiä. Liikunnassa se oli säännöllisyys, painon pudotuksessa haluan päästä kokoon, jossa vaatteiden ostaminen on mutkatonta. Kiloissa se tarkoittaa noin 20 kiloa. Kaksikymmentä kiloa vuodessa.

Minulla on hyvät edellytykset onnistua. Tiedän paljon ruuasta ja oikeanlaisen ruokavalion koostamisesta. En pelkästään omista, vaan olen jopa lukenut karppausaiheisia kirjoja. Teoriapohja on siis hyvin hallussa. Liikunnan olen jo vakiinnuttanut osaksi elämän rytmiäni. En siis ole tekemässä yhtäkkistä kokonaisvaltaista täyskäännöstä, vaan etenen askel kerrallaan kohti suurempaa päämäärää. En laihduta pelkästään päästäkseni pienempään numeroon, minulla on suurempia päämääriä. Perheeni tukee minua ja mieheni karppaa siinä määrin kuin haluaa.

Tästä se lähtee, tervetuloa mukaan!